Nykytutkimuksen mukaan koulua edeltävä varhaiskasvatus ennustaa merkittävällä tavalla lapsen koulumenestystä https://fidipro.fi/varhaiskasvatus-piirteet-suomessa/
Meidän tehtävänä on kulkea kappaleen matkaa perheiden rinnalla. Matkalla sattuu ja tapahtuu monenlaista. Päiväkodissa saamme usein näin keväällä tavallista enemmän palautetta ja kiitosta omasta työstämme:
Hei Päiväkodin ihanat aikuiset!
Meidän pienellä Siljallamme oli viime perjantaina elämänsä
viimeinen päiväkotipäivä siellä Päiväkodissa.
Koska en ennen sitä ehtinyt nähdä kaikkia teitä hänen
elämässään olleita, saati kunnolla kiittää, niin teen sen nyt tässä.
Kiitos siis siitä, että:
- Lievensitte syyllisyyttäni, kun laitoimme lapsemme
yksivuotiaana päiväkotiin, jotta minä saatoin palata rakastamaani työhön.
- Ette koskaan ihmetelleet, kun soitin kesken päivän vain
kysyäkseni, miten pikkuisemme voi.
- Ette hermostuneet, vaikka taas kerran myöhästyin, kun
lähdin liian myöhään töistä.
- Opetitte Siljan käymään potalla ja syömään haarukalla ja
veitsellä. Kuopuksen myötä olemme ymmärtäneet, että se ei todellakaan tapahdu
ihan itsestään.
- Kirjoititte ensimmäisiin vasu-papereihin kapiteeleilla ja
kaikella rakkaudella, että LUJATAHTOINEN.
- Valoitte minuun uskoa ja annoitte toivoa, kun kaksivuotias
sai poikkeuksetta raivokohtauksia hakiessani häntä päiväkodista.
- Opetitte Siljalle, kuinka tärkeää on kuunnella muiden
mielipiteitä ja antaa toisillekin mahdollisuus onnistua.
- Vaalitte orastavia ystävyyssuhteita ja ratkoitte pieniäkin
lasten välisiä konflikteja suurella sydämellä.
- Kun odotin kuopustamme, olitte vielä entistäkin enemmän
läsnä Siljalle, kun en itse pahoinvoinniltani juuri mihinkään pystynyt.
- Kun Silja puolestaan sairastui kuopuksen vauvavuonna
vakavasti ja kohtasimme muitakin suruja, te olitte kallio, joka auttoi osaltaan
tuon ajan yli.
- Olitte tukena, kun Silja vielä eskarilaisenakin opetteli
sietämään epäonnistumisia ja omia epävarmuuden tunteitaan.
- Keskustelitte ylipäätään tunteista ja painotitte sitä,
kuinka ne ovat kaikki tärkeitä.
- Ette nauraneet, jos soitin jo kuusivuotiaalle lapselleni
kertoakseni, että unohdin pakata hänelle villapaidan mukaan.
Ja ennen kaikkea valtava KIITOS siitä, että halasitte,
rutistitte, kehuitte, kiititte ja rakastitte meidän kaikista
kallisarvoisintamme, niin kuin hän olisi ollut teidän omanne. Lisäksi
kuuntelitte ja tuitte meitä vanhempia omissa kipuiluissamme ja huolissamme.
Mitenkään emme voi korvata teille kaikille sitä, mitä olette
Siljan ja meidän koko perheemme hyväksi tehneet, mutta tulemme muistamaan sen
aina. Onneksi lopullisia hyvästejä ei vielä tarvitse jättää.
Hyvää kesää toivottaen,
Katariina ja Jani
Lapseni, tahdon antaa sinulle vahvat juuret ja kantavat siivet.
