Toimintakauden lähestyessä loppuaan on aika luoda katsaus kuluneeseen vuoteen. Toiminnan tulee vastata kulloisenkin ryhmän tarpeisiin. Tänä vuonna Tiitiäisissä painottuivat liikunnalliset tekemiset, kaveritaitojen harjoittelu sekä kielen ja vuorovaikutuksen harjoittelu. Arjen toiminnot, kuten ruokailu, wc-käynnit, lepohetki ja pukeminen puolestaan ovat tärkeitä päivittäisiä oppimisen ja lapsen kohtaamisen hetkiä.

Ryhmän lapset arvioivat kauden toimintaa kuvien avulla. Käytimme lapsille tuttuja papunetin kuvia, jotka ovat päiväkodissa esillä päivittäin.

Tehtävä tarjosi hienoja oivalluksen hetkiä sekä lapsille että aikuisille. Suurin osa vastauksista noudatti arjen havaintoja lasten mieltymyksistä ja vahvuuksista, lapset olivat siis ymmärtäneet hyvin tehtävänannon.

Kuvien avulla toteutettuna arviointi tukee kuulluksi tulemista sekä osallisuutta riippumatta lapsen kielitaidosta tai puhumattomuudesta. Esimerkiksi eräs ryhmän lapsista kertoi arviointitehtävän avulla ensimmäistä kertaa, että hän ei pidä pyöräilystä. Kaiken kaikkiaan lapset ovat pitäneet toiminnastamme, päätellen siitä, että he valitsivat ”tänä vuonna tykkäsin” -sarakeisiin huomattavasti enemmän kuvia kuin ”en tykännyt” -sarakkeisiin.

Rentoo ja stressitöntä

Kesän kynnyksellä työkaverini latasi itselleen deittisovelluksen. 

Kertoi deitille työskentelevänsä varhaiskasvatuksessa. 

Deitti tähän: "Ihan rentoo ja stressitöntä hommaa."

Ylläolevaan liittyen päätimme tehdä työtämme enemmän näkyväksi, julkaista tekstiä ihan arjen pedagogiikasta. Mitä  työ varhaiskasvatuksessa pitää sisällään? 

Juhannus ja Mittumaari

Juhannus on keskikesän juhla, jota on  vietetty 24. kesäkuuta. Kirkollisena juhlana juhannus on Johannes Kastajan muistopäivä. Johannes-nimen vanhasta ääntämismuodosta saatiin nimi Juhannus. Toinen juhannuksen nimitys on Mittumaari. 

Juhannuksen viettoon liittyy:

Juhannustaiat ovat osa juhannuksen juhlintaan liittyvää kansanperinnettä. Monet taioista tähtäsivät ennustuksiin tulevasta. Naimisiinmenoon ja lempeen liittyvät taiat liittyvät erityisesti juhannukseen, sillä se on ollut muun muassa hedelmällisyyden juhla. Juhannustaioista monet tehtiin alasti. Nykyisin juhannustaiat ovat vähentyneet ja usko taikuuteen on hiipunut huomattavasti.

Yleinen nykypäiviin säilynyt taika on  laittaa esimerkiksi seitsemän tai yhdeksän erilaista kukkaa tyynyn alle juhannusyöksi. Nukkuessa pitäisi sitten aviopuolison ilmaantua unessa.

Juhannustaikoja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannustaika#Joitakin_taikoja_ja_ennustuksia_Suomesta_ja_Karjalasta

Oikein hyvää Juhannusta kaikille!

Tunteet ovat kuin pilviä, tuulet niitä tuo ja tuulet niitä vie

Tunteet kuuluvat elämään.
             Tunteet näkyvät, kuuluvat ja tuntuvat.
                          Tunteita on hyvä oppia tunnistamaan ja nimeämään. Se helpottaa elämää.
                                       Tunnetyöskentelyssä lapset tarvitsevat meidän aikuisten apua.
                                                   Tunteet eivät ole helppoja  meille aikuisillekaan.
                                                               Tunnesanat, miten paljon käytät niitä puheessasi?

Itsesäätelytaidot kehittyvät iän myötä vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Moni lapsi saattaa hermostua tai raivostua silloin, kun asiat eivät suju, niin kuin lapsi itse ajattelee. Hermostuessaan lapsi tarvitsee lähelleen turvallisen, rauhallisen aikuisen, jonka kanssa rauhoittua ja  peilata omia tunteitaan ja päästä yli kiukkutilanteesta menettämättä kasvojaan.


Linkistä  tutustumisen  arvoinen kirja tunnetyöskentelyn tueksi:

https://suojellaanlapsia.fi/lataukset/?fbclid=IwAR229Z41YtOSgUvtCB6hsVHxIth5wVZzA0YyUpl9EGCQ74nsgPA-lL16Pbg

Tunteita on laidasta laitaan ja kaikki ne ovat sallittuja.

https://mieli.fi/fi/julisteet/tunteiden-tuulimylly

https://mieli.fi/fi/julisteet-ja-kortit/tunteiden-vuoristorata

https://www.familyboost.fi/tunteiden-tunnistaminen-tuo-onnen

Kiitoskirje

Nykytutkimuksen mukaan koulua edeltävä varhaiskasvatus ennustaa merkittävällä tavalla lapsen koulumenestystä https://fidipro.fi/varhaiskasvatus-piirteet-suomessa/

Meidän tehtävänä on kulkea kappaleen matkaa perheiden rinnalla. Matkalla sattuu ja tapahtuu monenlaista. Päiväkodissa saamme usein näin keväällä tavallista enemmän palautetta ja kiitosta omasta työstämme:

Hei Päiväkodin ihanat aikuiset!

Meidän pienellä Siljallamme oli viime perjantaina elämänsä viimeinen päiväkotipäivä siellä Päiväkodissa. 

Koska en ennen sitä ehtinyt nähdä kaikkia teitä hänen elämässään olleita, saati kunnolla kiittää, niin teen sen nyt tässä.

Kiitos siis siitä, että:

- Lievensitte syyllisyyttäni, kun laitoimme lapsemme yksivuotiaana päiväkotiin, jotta minä saatoin palata rakastamaani työhön.

- Ette koskaan ihmetelleet, kun soitin kesken päivän vain kysyäkseni, miten pikkuisemme voi.

- Ette hermostuneet, vaikka taas kerran myöhästyin, kun lähdin liian myöhään töistä.

- Opetitte Siljan käymään potalla ja syömään haarukalla ja veitsellä. Kuopuksen myötä olemme ymmärtäneet, että se ei todellakaan tapahdu ihan itsestään.

- Kirjoititte ensimmäisiin vasu-papereihin kapiteeleilla ja kaikella rakkaudella, että LUJATAHTOINEN. 

- Valoitte minuun uskoa ja annoitte toivoa, kun kaksivuotias sai poikkeuksetta raivokohtauksia hakiessani häntä päiväkodista.

- Opetitte Siljalle, kuinka tärkeää on kuunnella muiden mielipiteitä ja antaa toisillekin mahdollisuus onnistua.

- Vaalitte orastavia ystävyyssuhteita ja ratkoitte pieniäkin lasten välisiä konflikteja suurella sydämellä.

- Kun odotin kuopustamme, olitte vielä entistäkin enemmän läsnä Siljalle, kun en itse pahoinvoinniltani juuri mihinkään pystynyt.

- Kun Silja puolestaan sairastui kuopuksen vauvavuonna vakavasti ja kohtasimme muitakin suruja, te olitte kallio, joka auttoi osaltaan tuon ajan yli. 

- Olitte tukena, kun Silja vielä eskarilaisenakin opetteli sietämään epäonnistumisia ja omia epävarmuuden tunteitaan.

- Keskustelitte ylipäätään tunteista ja painotitte sitä, kuinka ne ovat kaikki tärkeitä. 

- Ette nauraneet, jos soitin jo kuusivuotiaalle lapselleni kertoakseni, että unohdin pakata hänelle villapaidan mukaan. 

Ja ennen kaikkea valtava KIITOS siitä, että halasitte, rutistitte, kehuitte, kiititte ja rakastitte meidän kaikista kallisarvoisintamme, niin kuin hän olisi ollut teidän omanne. Lisäksi kuuntelitte ja tuitte meitä vanhempia omissa kipuiluissamme ja huolissamme.

Mitenkään emme voi korvata teille kaikille sitä, mitä olette Siljan ja meidän koko perheemme hyväksi tehneet, mutta tulemme muistamaan sen aina. Onneksi lopullisia hyvästejä ei vielä tarvitse jättää.

Hyvää kesää toivottaen,

Katariina ja Jani 

Lapseni, tahdon antaa sinulle vahvat juuret ja kantavat siivet.